Niin se on taputeltu tämäkin kausi historian kirjoihin. Kovalla vauhdilla jo kohti seuraavaa, uusien ja vanhojen naamojen kera. Tätä kirjoittaessa on tulevan kauden harjoitukset ehditty aloittaa jo tututusti jalkapallokentällä ja salibandykaukalossa.
Omituisten kausien jatkumosta ei näytä eroon pääsevän.
Koronan aiheuttama pelikatko kestikin kauden loppuun asti ja jälleen kerran meidän neidit jäivät ilman sitä palkintoa harjoittelusta.
Harjoittelukin laitettiin vallitsevan tilanteen johdosta tauolle ja vaikka tuona aikana ahkerasti etänä yritettiinkin, niin ei se ole sama asia.
Siksi tämä kevään eteneminen onkin ollut tervetullut muutos arkeen. Korona-aalto näyttää jälleen laantuvan ja innokkaat sählääjät kirmaavat sankoin joukoin kentille.
Työnteko alkoi jälleen aikaisin, jo vuosi sitten keväällä laitettiin työhanskat käteen ja alettiin muuraamaan tämän kauden perustoja.
Motivoitunut, hyväkuntoinen ja iloinen joukkueemme oli jälleen valmis seuraaviin koitoksiin.
Oli luvassa kahta sarjaa, paljon treenipelejä ja huikeita kamppailuita kaukalossa.
Niitä saatiin syksyllä paljonkin. Treeniturnauksia otettiin useampi heti kauden alkuun ja haettiin kokemuksen lisäksi myös pokaali kotiin. Kiitos EräViikingeille hienosta KWMC-cupista!
Kiitos myös Hämecupista, sekä LoistoCupista. Ne toivat kaivattua kivaa heti kauden alkuun.
Treenipelejä kertyi lopulta parinkymmenen verran, osa urakoi peräti yli 20.
Sarjan alkaessa oltiin valmiita koitoksiin, eikä oman ikäryhmän sarja tuottanut pettymystä. Mahtavat kilpasiskot Varsinais-Suomen kilpasarjassa olivat juuri niin kovia kuin odottaa saattoi! Kiitos Wirmo/Masku, UHV Bulls/Kapa-65 sekä TPS peleistä kentällä. Teitä vastaan taistellessa kehittyy pelaajat ja valmentajat!
C-tyttöjen aluesarjassa kyyti oli oletetun kylmää, vanhemmat neidit veivät pelejä hetkittäin pahastikin. Se oli odotettavissa, mutta kehitystä näkyi koko ajan. Viimeisessä pelissä, ennen sarjojen tauolle menoa, haettiin Mynämäeltä myös avausvoitto tuohon sarjaan. Se toi uskoa neiteihin ja näytti sen että päätös kahden sarjan pelaamisesta oli oikea. Kiitokset vanhemmillekin kilpasiskoille, Wirmo2, Salpa/Karhut, Salba Valkoinen, SB Naantali. Teitä vastaan tuli oppia kauden edestä vaikka se kesken jäikin.
Marraskuun 28. päivä kun asteltiin HaNi-hallista ulos, oli tunnelma voiton jälkeen vähän latistunut kuitenkin. Jokainen kykeni lukemaan ennusmerkit. Tauko oli edessä, eikä tietoa koska saataisiin taas maistaa pelin huumaa.
Sitten kävikin kuten pelättiin, etäisyyttä treeneissä ja pelien jatkosta ei tietoa. Lopulta treenit säppiin eikä vieläkään tietoa jatkosta. Motivaatio on vaikea ylläpitää kun ei saa yhdessä aikaa viettää ja monen kohdalla(myös allekirjoittaneen) se näkyi siinä kuinka vaikea oli löytää into ilmestyä ruudun välityksellä etätreeneihin. En voi kuin hämmästellä ja olla ylpeä siitä miten nämä nuoret neidit siitä suoriutuivat, vaikkei se helppoa varmasti ollut. Kovin kauaa pidempään ei silti olisi voinut kuvitella enää heidän jaksavan, ennenkuin tuli helpottava tieto siitä että taas pääsee kirmaamaan pallon perään! Sitä intoa kokee itsekin, vaikkei sen pallon perässä juoksekaan.
Toinen kausi tätä putkeen, paljon menetettyjä ilon ja pettymyksen hetkiä. On tullut aika kääntää katseet tulevaan, siihen mitä edessä siintää kun horisonttiin katsoo. Siellä seuraava kausi meitä jo kutsuu luokseen, uudet haasteet odottavat.
Seurassa on hieno pöhinä päällä, naisten edustus vakuutti ensimmäisellä kaudellaan F-liigassa ja naisten Originaali nousi divariin! Tyttöjunioripolku on täynnä upeita nuoria pelaajanalkuja ja heitä kaitsemassa kohti tulevaisuutta on monia hienoja valmentajia. Väkisinkin huomaa hierovansa käsiä yhteen odotuksella, tästä se taas alkaa.
Seuraava kausi on itselle seurassa jo kymmenes, aika vierähtää nopeasti kun on hauskaa. Ja hauska tuntuu lisääntyvän kausi kaudelta, vaikka välillä vaikeaa onkin kaikenmaailman pandemioiden vuoksi. Fläppitaulu, joka hetken keräsi pöydällä pölyjä, on taas pyyhitty puhtaaksi ja vihko sen sisässä täyttyy uusilla suunnitelmilla.
MUTTA, ennen katseen siirtämistä tulevaan, katsahdus menneeseen. On kiitosten aika, kuten tapana on näin kauden lopussa.
Aloitetaan kiitokset tiimistä. Eli siitä väestä jotka kanssani jaksavat päivä toisensa jälkeen miettiä tulevaisuuden toivojen parasta. Kiitos Marko ja Teemu siitä että olette tukena ja sparraajina! Ilman teitä tämä homma olisi turhan suuri kivi kieritettäväksi!
Teemulla myös kiitos mahtavasta jojoilusta, valmentajakaksikon kaitseminen on välillä täyspäiväistä puuhaa! Sinä saat sen näyttämään helpolta.
Kiitokset 07-tytöille, vaikka osa meidän kanssa jatkaakin. Pari vuotta teidän kanssa on joko liikaa tai liian vähän, riippuu katsantokannasta. Jokainen päivä oli seikkailu, ja on sitä seuraavankin kerran kun yhdessä hommia painetaan.
Kiitokset tytöille jotka jää jengiin, osan kanssa on tätä matkaa kuljettu useamman vuoden verran jo. Koskaan ei tiedä treeneihin tullessa mitä tuleman pitää, kentän ulkopuolella siis. Kentällä saa juuri sitä mitä tilaa, ja usein enemmän!
Kiitos Tuija ja Mika, teidän ansiosta talous rullaa kuin unelma. Tuijalle erityiskiitos keskusteluista tämän kauden aikana, menneistä ja tulevistakin!
Kiitos Maria ja Joni siitä että teihin voi aina luottaa! Peleissä korostuu etenkin se miten hienosti homma hoituu, ei tarvitse koutsin miettiä kuin peliä ja pelaajia siinä. Huoltajat jää harmittavasti usein liian vähälle huomiolle vaikka ovatkin korvaamattomia joukkueelle.
Kiitos kaikki vanhemmat, joista osan kanssa on menty jo ikuisuus yhdessä. Taitaa muutama aloittaa jo seitsemättä vuotta minun kanssani. Se on aika upeaa että luottoa löytyy yhä.
Kiitos seuran puolelle, toimistolle ja valmentajille joiden kanssa toimiminen on hienoa. Erityiskiitos Raatarilan Santerille syvällisistä jutuista kauden mittaan kun hallilla istuttiin!
Kiitokset vastustajille jo mainittiinkin, mutta kiitokset myös heidän valmennuksilleen! On upeaa huomata miten paljon pelaajistaan välittäviä ihmisiä meillä on hommissa täällä Varsinais-Suomessa. Se heijastuu pelin tasoon väkisinkin. Varokoot muu Suomi!
Jos jäit listalta, pahoitteluni, ikä alkaa jo painaa eikä muisti ole koskaan tässä päässä ollut rikkinäistä nukkasihtiä kummempi…
Tästä se taas alkaa, seuraava kausi. Ja taas kerran, entistä suuremmalla energialla kohti sitä mennään lujaa!
Olkoon seuraava kausi upein koskaan!
Joni (ylpeä tulevan kauden T14 vastuuvalmentaja)